Analyzing, analyzing!

Data analysis is running hot with Media2! The measurements, as written earlier, were finished in summer, and after that our team at CKIR has been busy pre-processing the data from the psychophysiological signals. Next week it’s finally time to run the final analysis. There are only few months to go, so it looks like it’s gonna be a busy end-of-the-year!

During the autumn our project and some preliminary findings were presented in the Finnish Conference of Communication Research in Jyväskylä in August: some results from the self-reported data in the experiments and also a survey-based data on media company associations that we studied using correspondence analysis. Extended abstracts for the presentation can be found on the conference site:

• Reputation as a frame

Results from the correspondence analysis were presented also in 4th European Communication Conference ECREA in Istanbul in October. The data for this study consists of word associations given as aresponse to names of Finnish media houses by 1046 survey respondents, analyzed and visually presented using correspondence analysis. It seems that this is also a method not so widely used in communication studies, so we appear to be really brave with our settings!

All the findings will be published at the end of the project not only in scientific articles but also in a compilation report focusing largely on the implications of the results.

Measurements are mid-way!

We are happy to inform that at the moment we are half-way through with the psychophysiological measurements for the Media2 project’s experiments. In total, we are recording 55-60 participants for the experimental setting. The stimuli used consists of mobile news material. In addition, we are experimenting Implicit Association Test with EEG measurements and are really eager to see how the two data can be combined.

All the measurements should be finished around Vappu, after which the analysis of the data can begin. Meanwhile, we are also working with a big data set representing the associations Finnish people have regarding different media houses. Both of the data will look in to the concept of reputation as a frame, which is theoretically explained in an earlier post in this blog.

The preliminary results from both of these data sets will be presented in the Finnish Conference of Communication Research in Jyväskylä, August 30-31, so stay tuned!

Yleisradio sai kunniaa aktiivisuudesta sosiaalisessa mediassa

Tuoreen selvityksen mukaan Yleisradio on Suomen aktiivisin yritys sosiaalisessa mediassa. Verkkojulkaisu Mediaviikko.fi:n selvityksessä tutkittiin kaikkien Suomen 500 suurimman yrityksen käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa. Selvityksen lähestymistapa oli määrällinen, eli siinä laskettiin kullekin yritykselle indeksiluku mm. läsnäolosta eri palveluissa, seuraajien ja fanien määrästä ja aktiivisuuden määrästä. Alustoista olivat mukana Facebook, Twitter, YouTube ja Google, josta mitattiin hakukoneosumien määrää. (Tiedot pohjautuvat YLEn omaan uutiseen aiheesta, sillä itse tutkimusraportti on maksullinen.)

Tarkastelimme Media2-projektin tiimoilta Yleisradion toimintaa laadullisesti osana erästä konferenssijulkaisua, ja analyysin perusteella Mediaviikon tulosta on helppo uskoa. Analyysissamme vertailimme neljän suomalaisen yrityksen toimintaa Facebookissa tutkimalla määrällisesti ja laadullisesti heidän Facebook-seiniensä sisältöjä.

Yleisradio erottautui tutkimuksessa aktiivisena keskustelunaloittajana. Fanit kommentoivat postauksia suhteellisen aktiivisesti, mutta Yleisradio ei erityisemmin pitänyt keskustelua yllä alkukaneettinsa jälkeen. Toisaalta aineistosta erottuu myös keskustelu, jossa Yleisradion edustaja keskustelee yhtiön rahoitusmallista ja mainosten käytöstä kysyneen fanin kanssa pitkään ja perustellen.

Laadullisesti kiinnostavaa oli Yleisradion rento, suorastaan kaverillinen viestintätyyli, jossa kuitenkin viestit muistettiin yleensä allekirjoittaa asiallisesti ja tehdä selväksi, kuka organisaatiosta on äänessä. Myös yleläiset omilla henkilökohtaisilla profiileillaan ovat aktiivisia verkossa, mikä lienee voittopuolisesti hyvä asia. Lukijan kannalta tilanne menee kuitenkin välillä helposti sekavaksi heti, jos omalla profiilillaan kommentoiva yleläinen ei muista mainita organisaatioaffiliaatiotaan. Tätä tapahtui tarkastelujaksolla muutamaan otteeseen.

Eduksi ja etumatkaksi Yleisradiolle todettakoon on se, että yhtiön tuote, mediasisällöt, ovat helposti linkitettävissä sosiaalisen median palveluihin. Tilanne on sisällöntuotannon ja toisaalta suorien mainekohtaamisten kannalta siinä mielessä huomattavasti helpompi kuin vaikkapa elintarvikkeita valmistavalla Valiolla. Liekö taustalla tämä sisältöjen tuoma helppous vai aktiivinen some-strategian luominen, mutta Yleisradio on verkossa erottunut suomalaisista mediataloista aktiivisella ja kokeilevalla otteellaan. Muut mediatalot ovat aktivoituneet viimeisen vuoden-parin aikana hyvin perässä, ja nyt esimerkiksi vaalipaneeleiden yhteydessä on näkynyt aktiivista verkko-osallistamista.

—

Laaksonen, S-M. & Neiglick, S. (2011). Creating and destroying b2c stakeholder relationships on Facebook. Paper presented at EUPRERA Congress 2011 – Public Relations in a Time of Turbulence in Leeds Metropolitan University, UK (Sep 7-10 2011).

 

Aamulehden maine vastatuulessa

Aamulehti on joutunut “nettiväen ryöpytykseen”, kuten joku toinen media ehkä aiheesta saattaisi kirjoittaa. Lehteä syytetään tekaistun mielipidekirjoituksen julkaisemisesta sekä muutenkin negatiivissävytteisestä uutisoinnista koskien Blockfest-festivaalia, joka järjestettiin Tampereella elokuun puolivälissä.

Aluksi Aamulehti uutisoi festivaaleilla tapahtuneista järjestyshäiriöistä, ja samana päivänä julkaistiin myös festarin järjestäjän näkemys. Järjestäjien mukaan Aamulehti kuitenkin kieltäytyi julkaisemasta lehteen lähetettyä oikaisua, jossa täsmennettiin että uutisoitu puukotus ei tapahtunut festivaalialueella. Blockfest kanteli asiasta Julkisen sanan neuvostoon ja laittoi verkkoon kiertämään avoimen vastineen. Tämän jälkeen tapaus on saanut laajalti huomioita myös muissa medioissa sekä sosiaalisessa mediassa. Myös Aamulehden Facebook-sivulla esiintyy runsaasti kärkkäitä kommentteja erityisesti sen jälkeen, kun huhu tekaistusta mielipidekirjoituksesta lähti liikkeelle.

Lainaus Stara.fi:stä, jossa tapausta on selitetty pitkälti:

Järjestäjän kommentin sijaan Aamulehti julkaisi tiistaina 23. elokuuta näyttävästi ja poikkeuksellisesti myös etusivulleen otsikoiman Lukijalta-palstan tekstin ”Festarimelu teki talosta asumiskelvottoman”. Opiskelija Jon Cederberg kertoi asuvansa tapahtuman viereisessä opiskelija-asuntolassa ja festivaalin rikkoneen räikeästi lupaehtoja. Tekstissä vaadittiin, että festivaalin järjestämiseen ei saisi enää myöntää minkäänlaisia lupia.

Blockfest ryhtyi etsimään kirjoittajaa, mutta kyseisen nimistä henkilöä ei löytynyt internetin hakukoneista, numeropalveluista eikä väestörekisteristä. Myöskään Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö on festarijärjestäjien mukaansa vahvistanut, että kukaan Cederberg-niminen henkilö ei asu viereisessä talossa. Ainakin äänekkäimmät verkkokommentoijat ovat kärkkäästi syyttämässä Aamulehteä kirjoituksen tekaisemisesta.

Aamulehti on nyt joutunut yllättäen melkoisen maine- ja uskottavuuskriisin eteen. FB-kommentoijat penäävät journalismin laatua ja uskottavaa uutisvälitystä. Mainetutkijan kannalta on mielenkiintoista seurata, kuinka tällainen kertomus “leimahtaa” ja leviää mediasta toiseen (tähän viitataan mediatutkimuksessa nykyisin sirkulaation käsitteellä) ja erityisesti saa näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Kuten yritystä kohtaavissa mainekriiseissä usein myös tässä tapauksessa puhutaan yrityksen tuotteen laadusta ja sen toiminna legitimiteetistä, ja kansalaiset ovat barrikaidella laadun ja oikeuksien vuoksi. Luottamusta uutiisin on kenties loukattu!

Tilanne ei luultavasti olisi näin äänekäs, ellei Aamulehti juuri aiemmin kesällä olisi joutunut runsaan kritiikin kohteeksi julkaistuaan Markus Määttäsen kolumnin koskien Breivik-tapausta ja siihen johtaneita syitä. Nyt jälkimmäinen lehden mainetta syövät keissi saa suuremmat mittakaavat, kun edellinen kolaus on vielä vahvasti mielessä. Aamulehti on tämän tarinan iso paha susi.

Aamulehti kuitenkin tekee voitavansa ja ryhtyy dialogiin: lehti on luvannut, että päätoimittaja Jouko Jokinen vastaa lukijoiden tapausta koskeviin kysymyksiin ja kommentteihin lehden Facebook-sivulla. Maine syntyy dialogissa, ja sosiaalisen median aikakaudella (pömpöösiä, mutta käytettäköön) dialogi alkaa olla väistämätöntä. Keskustelu on alkanut!

Update 22:58 : Facebookiin on perustettu  fictional character Jon Cederbergille oma sivu, jossa tämä mainetarina jatkuu verkkokomediana. Myös Twitter-tili löytyy. Fanituotteitakin jo löytyy…

Update 23:32 : Aamulehti selventää tapaus Cederbergiä omalta osaltaan uutisessa ja blogitekstissä, heidän mukaansa kyse oli valenimellä esiintynestä kirjoittajasta.

Project presented at Nordmedia 2011 conference

I just came back from Nordmedia 2011 conference, where our starting points for Media2 project were presented along with some results from our preliminary project DiRe. Nordmedia is the biannual conference for all communication researchers in the Nordic region – Denmark, Finland, Iceland, Norway and Sweden. Our group of organizational communications was rather small compared to other groups, but very enthusiastic instead!

Considering the feedback from the presentation and the discussions it seems that in the Nordic countries psychophysiological measurement are not at all widely used or even known in communication research, as we expected (it seems that in Finland, for example, psychologists are doing media reception studies but separately from media researchers). As our conference paper was focusing on the method, this was a good change to create awareness of these measurements as a research tool. Hopefully this will foster new multidisciplinary research ideas in the future and more collaboration as well.

And now to some hands-on work: planning the Media2 experiments with newly networked ideas!

The conference paper can be downloaded here (slightly updated version!) and also from the Nordmedia conference site.

• Laaksonen, S-M.; Falco, A.; Salminen, M.; Aula, P.; Ravaja, N.; & Ainamo, A., (2011). Reputation as emotional experiences – the use of psychophysiological measurements in corporate reputation research. Paper presented at NordMedia 2011 Conference in Akureyri, Iceland (August 11th – 13th 2011).

Mediatalon maine kiinnostaa myös mainostajia

TNS Gallupin tekemä tuore selvitys osoittaa, että mediayritykseen liittyvillä mielikuvilla on merkitystä myös silloin, kun mainostajat valitsevat mediakohteitaan. Tärkeimpinä valintakriteereinä selvitykseen vastanneet mainostajat ja mediatoimistot korostivat luotettavuutta, ammattitaitoa, kiinnostavuutta sekä hyvin toimivaa mediaympäristöä ja hyvää kohdistettavuutta. Erittäin tärkeiksi mainostajien keskuudessa nousivat myös hyvä maine, hyvä peitto, hyvät myyntiehdot ja nykyaikaisuus.

TNS:n tiedotteen mukaan hyvä maine on valintakriteeri, joka liitetään erityisesti printtimediaan. Sähköisen median arviointikriteereissä korostuvat välineelle tyypillisemmät ominaisuudet kuten toimivuus ja ajoitettavuus, verkkomediassa puolestaan esimerkiksi nykyaikaisuus ja edelläkävijyys korostuvat. Yhä suositummaksi käyvää sosiaalisen median markkinointikanavien hyödyntämistä tai näiden yrityksien valintakriteereitä TNS ei mitä ilmeisimmin selvittänyt. Sosiaalisen median kanavan tai mainospaikan valintaprosessi ja erityisesti yrityksen maineen merkitys tässä prosessissa olisi mielenkiintoista selvittää. Media2-hankkeessa tutkimuskohteenamme ovat ennen kaikkea kuluttajat, mutta mediayrityksinä haluamme pitää mukana myös uudet pelurit Facebookista ja Googlesta Amppareihin.

Mutta hypätäkseni mainostajista aasinsillalla niihin käyttäjiin: lukijan tai käyttäjän kannalta tarkasteltuna kannattaa muistaa, että myös mainokset ja erityisesti niiden toteutus ovat osittain luomassa mediayhtiön mainetta. Verkkokäyttäjä äänestää nopeasti jaloillaan, jos esimerkiksi mainokset ovat liian ärsyttäviä tai haittaavat lukukokemusta. Itse siirryin nopeasti Ad-Block-laajennuksen käyttäjäksi ja piilotin verkkomainokset siinä vaiheessa, kun verkkolehteni keksi laittaa etusivulleen tervetuliaistoivotukseksi koko ruudun peittävän virtuaalisen mainoslakanan.

Tuore aivotutkimus Helsingin yliopiston psykologian laitokselta kertoo lisäksi, että mainoksen katselemiseen käytetään enemmän aikaa, jos mainoksen ja viereisen lehtijutun aiheet ovat yhtenevät. Sama tutkimusprojekti selvitti myös, että hienovaraisemmin mainostetut tuotemerkit jäivät koehenkilöiden mieleen paremmin, kuin avoimesti ja eksplisiittisesti mainostetut tuotemerkit. Oikastuna johtopäätöksenä voitaneen siis todeta, että ärsyttävistä mainoslakanoista ei ole hyötyä myöskään huomioarvollisesti.

– –

TNS Gallup (2011): Printtimedia sekä sähköinen media koetaan edelleen luotettaviksi ja ammattitaitoisiksi. Lehdistötiedote 10.5.2011. (www)

Krause, C. (2011). Sanomalehden tulevaisuus mediana: Aivotutkimuksellinen näkökulma lukukokemuksiin. Hankkeen loppuraportti, Helsingin yliopisto. (pdf)

Reputation is framing

Framing is a term used in a bit similar way in several disciplines. In sociology and communication studies discussions of framing usually follow the work of Erwin Goffman (1974). Linguistic researchers of psychologists might rather refer to Amos Tversky and Daniel Kahneman (1981). The basic idea is pretty much the same in all disciplines.

Framing refers to the social construction of a certain social phenomenon. Frame is a schema of interpretation, building on the meanings attributed to words or phrases. Thus, frames are basic cognitive structures guiding the perception and representation of reality. They are unconsciously adopted in the course of communicative processes. In fact, frames can define, which parts of reality even become noticed. This is especially true when framing is done by mass media or specific organizations producing mediated, informational content.

In Media2, we talk about framing effects caused by the media company or media service. But we wish to look at bit further than just the textual level of framing societal issues. If we broaden the concept of frame a bit, there are actually multiple processes of framing going on simultaneously. We posit that the reputation of the media is working as a frame influencing how the news actually is interpreted, and also a frame defining the willingness to consume content within that frame, i.e. to consume that specific media.

These frames are not meaningless, since they have a strong connection to trust and to human behavior: “People trust others who share their own symbols and interpretative frames as they can predict the behavior associated with those values” (Zucker 1986, ref. Puncheva 2008). Thus people use media they can trust and they can associate themselves with.

And to make it more complicated, not only the news media is framing the news, but the news is counterframing the media, the journalist is framing the issue and the journalist’s frame is again framing the media. Furthermore, also different kind of new media services are acting as frames in every day media consumption. For example Google News, Ampparit or other news aggregates are framing different news from different media services to single list, bundling together all the news of same topic. And in fact, we could say that Google is a powerful megaframe for all information search online.

Reputation theories give us some tools to look at these framing interactions. For example  in connection to corporate reputation Mahon & Wartick (2003) talk about issue reputation, stakeholder reputation and process reputation, each of which are affecting one another through complex interactions. They remind us once more that reputation is not determined solely by organizational action but through stakeholder interactions, produced framing effects and credibility transactions. Thus framing can also be a powerful tool in reputation management.

– –

Goffman E. (1974). Frame Analysis: An essay on the organization of experience. Cambridge: Harvard University Press.
Mahon, J. F., & Wartick, S. L. (2003). Dealing with stakeholders: How reputation, credibility and framing influence the game. Corporate Reputation Review, 6(1), 19–35.
Puncheva, P. (2008). The role of corporate reputation in the stakeholder decision-making process. Business & Society, 47(3), 272.
Tversky, A. & Kahneman, D. (1981). The Framing of Decisions and the Psychology of Choice. Science. Vol 211(4481) pp.453-458
König, T (n.d.). Frame Analysis: Theoretical Preliminaries (www)

schema of interpretation

Parodia on mainemanifestaatio

Eilen verkossa levisi Hölmölän Sanomat eli säntillisesti toteutettu parodiaversio Helsingin Sanomien verkkosivustosta. Varjo-HS oli rakennettu verkkohesarin koodin ja ulkoasun varaan, mutta tekstisisällöt oli muutettu ivaileviksi. Esimerkiksi kaikki uutiset kuuluivat kategoriaan “Toimituksen mielipide”. Siinä sivussa huumorin piiskaa saavat myös ex-pääministeri Matti Vanhanen, presidentti Tarja Halonen, kapellimestari Esa-Pekka Salonen, typerät e-kortit ja markkinointiyhteistyö.

Sivun alareunan tägipilveen on kirjattu kritiikin ydin: “HS on kaunein” “HS tietää totuuden” “Erkko on jumala” “Muut ovat väärässä”. Ja suorasukaisemmin: “Kun ostat päivän HS Digilehden, voit lukea verkossa myös vanhimman Eilen-liitteen ja Kuukausiliitteen. Digilehtien ja paperi-lehtien sisältö on samaa roskaa kannesta kanteen.”

Helsingin Sanomat uutisoi itsekin pilasivustosta ja totesi se olevan lähinnä huono vitsi, sekä pyytävänsä juristeja selvittämään mahdolliset lainrikkomukset. Monet uutisen kommentoijista HS:n sivuilla ovat sitä mieltä, että Hesarin reaktio osoittaa kritiikin osuneen maaliinsa. Niin tai näin, parodiaversio kuvaa jonkun henkilön tai jonkin kansanosan mielikuvaa Helsingin Sanomista eli on eräänlainen huumorin muotoon puettu mainemanifestaatio. Siksi verkossa levivät parodiasisällöt tarjoavatkin yrityksille tilaisuuksia miettiä, mistä parodiasivuston vihjaamat mielikuvat ovat peräisin ja voisiko virheellisiä mielikuvia jotenkin korjata.

JSN antaa mainenootteja

MTV3 sai juuri Julkisen sanan neuvostolta huomautuksen puuttuneista lähdetiedoista. Uutinen Kari Tapion kuolemasta julkaistiin elun perin 7. joulukuuta 2010. Uutisessa kuvailtiin Kari Tapion uraa ja tuotantoa  muutamalla kappaleella, jotka olivat identtiset Wikipedian vastaavan sivun kanssa. Wikipedian lainaaminen sinänsä on täysin sallittua, kuten JSN ja MTV3 itsekin myöhemmin muistuttavat, mutta alkuperäinen lähde tulisi aina merkitä.

Miten reagoivat verkkolukijat? Tietysti levittivät MTV3:n erhettä eteenpäin heti, kun joku virheen huomasi. Seuraavana päivänä verkossa pyöri laajalti kuva, jossa oli rinnakkain ruutukaappaukset MTV3:n jutusta ja Wikipedian artikkelista jutun julkaisuhetkellä, ja aihetta puitiin keskustelupalstoilla.

Kilpailevien mediatalojen vuoro mehustella on perinteisesti nyt, kun JSN:n virallinen lausunto on annettu. Uutinen huomautuksesta näkyi ainakin STT:llä, Helsingin Sanomissa, Nelosella ja Aamulehdessä. Samalla tapaus nousi uudestaan verkkojulkisuuteen myös “nettiväen” keskuudessa muun muassa lehtien uutiskommenteissa.

MTV3:n maine tuskin kokee tästä yhdestä tapauksesta kovinkaan suurta kolausta, sillä nettimeemit ja kohut unohtuvat nopeasti. Mediatalon maineen yleisen pohdinnan kannalta tapaus on silti osuva, sillä kielteinen julkisuus on tässä selkeästi seurausta meditalon omista teoista, tarkalleen ottaen toimintavirheestä. Maine pohjaa aina organisaatioihin todelliseen olemukseen ja todellisiin tekoisin (toki toisinaan myös virheellisiin huhuihin ja olettamuksiin), ja eroaa siten esimerkiksi mediatalon brändistä, jota voidaan tietoisesti rakentaa.

Mediatalon tekoihin pohjautuvalla maineella on myös konkreettinen suodattaja, sillä JSN:n päätösluettelo tarjoaa varsin selkeitä lausuntoja mediayhtiön toimintaan liittyvistä mainekolhuista. Toki yleisöjen mielikuvista JSN:n arkistot eivät meille kerro, mutta päätöksien uutisointi ja niiden herättämät keskustelut vaikuttavat mediataloista syntyviin mielikuviin.

Mitä on mediatalon maine?

Tutkimuksemme taustahypoteesi on, että mediakulutukseen liittyvillä emotionaalisilla kokemuksilla ja niiden tuottamilla reaktioilla on merkittävä vaikutus yleisöjen halukkuuteen käyttää tietyn mediatalon palveluita. Aiemmassa tutkimusprojektissa olemme selvittäneet yritysmaineen ja emootioiden yhteyttä perustutkimuksella tasolla. Odotamme vielä mittauksien varsinaisia tuloksia, mutta esimerkiksi aivojen magneettikuvauksiin perustuvissa tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia brändien herättämistä neurologisista vasteista (ks. Schaefer 2009, Schaefer & Rotte 2010). Uskomme, että – yksinkertaistetusti – hyvämainen mediayritys herättää brändinsä kautta hyviä tunnekokemuksia, ja nämä kokemukset saavat lukijan palaamaan lehden äärelle yhä uudelleen.

Mediayrityksien mainetta koskevaa tutkimusta ei juuri ole tehty. Siksi olemme samalla myös mainetutkimuksen kannalta uuden avauksen edessä: mitä erityispiirteitä on mediatalon maineella verrattuna muihin yrityksiin? Suomessa maineen mittaukseen on käytetty eniten Jouni Heinosen ja Pekka Aulan (2002) kehittämää RepMap-mittaria, joka tarkastelee yritysmainetta kuuden eri ulottuvuuden kautta: Yrityskulttuuri ja johtaminen, menestyminen, julkinen kuva, tuotteet ja palvelut, muutos- ja kehityskyky sekä yhteiskuntavastuu. Media2-hankkeen aikana aiomme myös arvioida, onko mittaria syytä muokata tai täydentää joltakin osin, kun puhumme mediayrityksen maineesta.

Mediakulutus näyttelee merkittävää osaa suomalaisten arjessa. Siksi on syytä olettaa, että ainakin RepMap-mittarin dimensio “Tuotteet ja palvelut” on sovellettavissa myös mediayrityksiin. Alakohdat laatu, hyödyllisyys, hinnan suhde laatuun sekä toimitus- ja palveluvarmuus ovat attribuutteja, jotka istuvat selvästi myös mediapalvelun arviointiin. Toki on syytä muistaa, että käytännössä näiden kriteerien sisältö ja toteutuminen riippuu pitkälti arvioijasta itsestään. Esimerkiksi laatujournalismille löytyy varmasti niin monta määritelmää kuin lukijaakin, eikä kriteerejä pysty aina aukottomasti järkisyillä perustelemaan.

Juuri rationaalisen järkeilyn ohi nousevien tunnereaktioiden selittäminen onkin hankalampaa. Miksi esimerkiksi vaikuttaisi edelleen siltä, että paperilehteä arvostetaan verkkolehteä enemmän, tai sitä pidetään luotettavampana? Miksi tabloid-koossa julkaistavaan lehteen liitetään tietynlaisia mielikuvia? Suomessa Alma Median Pohjois-Suomen lehdet vaihtoivat tammikuussa 2011 formaattinsa broadsheetista tabloidiin, mutta etelän media pitää broadsheet-formaatista kiinni uskottavuuteen ja toisaalta mainostajien maksuhalukkuuteen vedoten (ks. HS Digilehti 15.11.2011). Entä miten verkkoympäristössä määritellään “broadsheet” ja “tabloid” mielikuvien ja toisaalta teknisten elementtien tasolla?

Tämän kaltaisia kysymyksiä aiomme selvittää paitsi laadullisesti kysymällä median kuluttajilta, myös mediasisältöjen aiheuttamia psykofysiologisia reaktioita mittaamalla.

– –

Aula, P. & Heinonen, J. (2002): Maine. Menestystekijä. WSOY, Helsinki.

Schaefer, M. (2009). Neuroeconomics: in search of the neural representation of brands. Progress in Brain Research, 178, 241-252.

Schaefer, M., & Rotte, M. (2010). Combining a semantic differential with fMRI to investigate brands as cultural symbols. Social Cognitive and Affective Neuroscience. Volume 5 Issue 1.