Posts tagged ‘mediamaine’

August 26, 2011

Aamulehden maine vastatuulessa

by salla

Aamulehti on joutunut “nettiväen ryöpytykseen”, kuten joku toinen media ehkä aiheesta saattaisi kirjoittaa. Lehteä syytetään tekaistun mielipidekirjoituksen julkaisemisesta sekä muutenkin negatiivissävytteisestä uutisoinnista koskien Blockfest-festivaalia, joka järjestettiin Tampereella elokuun puolivälissä.

Aluksi Aamulehti uutisoi festivaaleilla tapahtuneista järjestyshäiriöistä, ja samana päivänä julkaistiin myös festarin järjestäjän näkemys. Järjestäjien mukaan Aamulehti kuitenkin kieltäytyi julkaisemasta lehteen lähetettyä oikaisua, jossa täsmennettiin että uutisoitu puukotus ei tapahtunut festivaalialueella. Blockfest kanteli asiasta Julkisen sanan neuvostoon ja laittoi verkkoon kiertämään avoimen vastineen. Tämän jälkeen tapaus on saanut laajalti huomioita myös muissa medioissa sekä sosiaalisessa mediassa. Myös Aamulehden Facebook-sivulla esiintyy runsaasti kärkkäitä kommentteja erityisesti sen jälkeen, kun huhu tekaistusta mielipidekirjoituksesta lähti liikkeelle.

Lainaus Stara.fi:stä, jossa tapausta on selitetty pitkälti:

Järjestäjän kommentin sijaan Aamulehti julkaisi tiistaina 23. elokuuta näyttävästi ja poikkeuksellisesti myös etusivulleen otsikoiman Lukijalta-palstan tekstin ”Festarimelu teki talosta asumiskelvottoman”. Opiskelija Jon Cederberg kertoi asuvansa tapahtuman viereisessä opiskelija-asuntolassa ja festivaalin rikkoneen räikeästi lupaehtoja. Tekstissä vaadittiin, että festivaalin järjestämiseen ei saisi enää myöntää minkäänlaisia lupia.

Blockfest ryhtyi etsimään kirjoittajaa, mutta kyseisen nimistä henkilöä ei löytynyt internetin hakukoneista, numeropalveluista eikä väestörekisteristä. Myöskään Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö on festarijärjestäjien mukaansa vahvistanut, että kukaan Cederberg-niminen henkilö ei asu viereisessä talossa. Ainakin äänekkäimmät verkkokommentoijat ovat kärkkäästi syyttämässä Aamulehteä kirjoituksen tekaisemisesta.

Aamulehti on nyt joutunut yllättäen melkoisen maine- ja uskottavuuskriisin eteen. FB-kommentoijat penäävät journalismin laatua ja uskottavaa uutisvälitystä. Mainetutkijan kannalta on mielenkiintoista seurata, kuinka tällainen kertomus “leimahtaa” ja leviää mediasta toiseen (tähän viitataan mediatutkimuksessa nykyisin sirkulaation käsitteellä) ja erityisesti saa näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Kuten yritystä kohtaavissa mainekriiseissä usein myös tässä tapauksessa puhutaan yrityksen tuotteen laadusta ja sen toiminna legitimiteetistä, ja kansalaiset ovat barrikaidella laadun ja oikeuksien vuoksi. Luottamusta uutiisin on kenties loukattu!

Tilanne ei luultavasti olisi näin äänekäs, ellei Aamulehti juuri aiemmin kesällä olisi joutunut runsaan kritiikin kohteeksi julkaistuaan Markus Määttäsen kolumnin koskien Breivik-tapausta ja siihen johtaneita syitä. Nyt jälkimmäinen lehden mainetta syövät keissi saa suuremmat mittakaavat, kun edellinen kolaus on vielä vahvasti mielessä. Aamulehti on tämän tarinan iso paha susi.

Aamulehti kuitenkin tekee voitavansa ja ryhtyy dialogiin: lehti on luvannut, että päätoimittaja Jouko Jokinen vastaa lukijoiden tapausta koskeviin kysymyksiin ja kommentteihin lehden Facebook-sivulla. Maine syntyy dialogissa, ja sosiaalisen median aikakaudella (pömpöösiä, mutta käytettäköön) dialogi alkaa olla väistämätöntä. Keskustelu on alkanut!

Update 22:58 : Facebookiin on perustettu  fictional character Jon Cederbergille oma sivu, jossa tämä mainetarina jatkuu verkkokomediana. Myös Twitter-tili löytyy. Fanituotteitakin jo löytyy…

Update 23:32 : Aamulehti selventää tapaus Cederbergiä omalta osaltaan uutisessa ja blogitekstissä, heidän mukaansa kyse oli valenimellä esiintynestä kirjoittajasta.

May 12, 2011

Mediatalon maine kiinnostaa myös mainostajia

by salla

TNS Gallupin tekemä tuore selvitys osoittaa, että mediayritykseen liittyvillä mielikuvilla on merkitystä myös silloin, kun mainostajat valitsevat mediakohteitaan. Tärkeimpinä valintakriteereinä selvitykseen vastanneet mainostajat ja mediatoimistot korostivat luotettavuutta, ammattitaitoa, kiinnostavuutta sekä hyvin toimivaa mediaympäristöä ja hyvää kohdistettavuutta. Erittäin tärkeiksi mainostajien keskuudessa nousivat myös hyvä maine, hyvä peitto, hyvät myyntiehdot ja nykyaikaisuus.

TNS:n tiedotteen mukaan hyvä maine on valintakriteeri, joka liitetään erityisesti printtimediaan. Sähköisen median arviointikriteereissä korostuvat välineelle tyypillisemmät ominaisuudet kuten toimivuus ja ajoitettavuus, verkkomediassa puolestaan esimerkiksi nykyaikaisuus ja edelläkävijyys korostuvat. Yhä suositummaksi käyvää sosiaalisen median markkinointikanavien hyödyntämistä tai näiden yrityksien valintakriteereitä TNS ei mitä ilmeisimmin selvittänyt. Sosiaalisen median kanavan tai mainospaikan valintaprosessi ja erityisesti yrityksen maineen merkitys tässä prosessissa olisi mielenkiintoista selvittää. Media2-hankkeessa tutkimuskohteenamme ovat ennen kaikkea kuluttajat, mutta mediayrityksinä haluamme pitää mukana myös uudet pelurit Facebookista ja Googlesta Amppareihin.

Mutta hypätäkseni mainostajista aasinsillalla niihin käyttäjiin: lukijan tai käyttäjän kannalta tarkasteltuna kannattaa muistaa, että myös mainokset ja erityisesti niiden toteutus ovat osittain luomassa mediayhtiön mainetta. Verkkokäyttäjä äänestää nopeasti jaloillaan, jos esimerkiksi mainokset ovat liian ärsyttäviä tai haittaavat lukukokemusta. Itse siirryin nopeasti Ad-Block-laajennuksen käyttäjäksi ja piilotin verkkomainokset siinä vaiheessa, kun verkkolehteni keksi laittaa etusivulleen tervetuliaistoivotukseksi koko ruudun peittävän virtuaalisen mainoslakanan.

Tuore aivotutkimus Helsingin yliopiston psykologian laitokselta kertoo lisäksi, että mainoksen katselemiseen käytetään enemmän aikaa, jos mainoksen ja viereisen lehtijutun aiheet ovat yhtenevät. Sama tutkimusprojekti selvitti myös, että hienovaraisemmin mainostetut tuotemerkit jäivät koehenkilöiden mieleen paremmin, kuin avoimesti ja eksplisiittisesti mainostetut tuotemerkit. Oikastuna johtopäätöksenä voitaneen siis todeta, että ärsyttävistä mainoslakanoista ei ole hyötyä myöskään huomioarvollisesti.

– –

TNS Gallup (2011): Printtimedia sekä sähköinen media koetaan edelleen luotettaviksi ja ammattitaitoisiksi. Lehdistötiedote 10.5.2011. (www)

Krause, C. (2011). Sanomalehden tulevaisuus mediana: Aivotutkimuksellinen näkökulma lukukokemuksiin. Hankkeen loppuraportti, Helsingin yliopisto. (pdf)

February 23, 2011

Parodia on mainemanifestaatio

by salla

Eilen verkossa levisi Hölmölän Sanomat eli säntillisesti toteutettu parodiaversio Helsingin Sanomien verkkosivustosta. Varjo-HS oli rakennettu verkkohesarin koodin ja ulkoasun varaan, mutta tekstisisällöt oli muutettu ivaileviksi. Esimerkiksi kaikki uutiset kuuluivat kategoriaan “Toimituksen mielipide”. Siinä sivussa huumorin piiskaa saavat myös ex-pääministeri Matti Vanhanen, presidentti Tarja Halonen, kapellimestari Esa-Pekka Salonen, typerät e-kortit ja markkinointiyhteistyö.

Sivun alareunan tägipilveen on kirjattu kritiikin ydin: “HS on kaunein” “HS tietää totuuden” “Erkko on jumala” “Muut ovat väärässä”. Ja suorasukaisemmin: “Kun ostat päivän HS Digilehden, voit lukea verkossa myös vanhimman Eilen-liitteen ja Kuukausiliitteen. Digilehtien ja paperi-lehtien sisältö on samaa roskaa kannesta kanteen.”

Helsingin Sanomat uutisoi itsekin pilasivustosta ja totesi se olevan lähinnä huono vitsi, sekä pyytävänsä juristeja selvittämään mahdolliset lainrikkomukset. Monet uutisen kommentoijista HS:n sivuilla ovat sitä mieltä, että Hesarin reaktio osoittaa kritiikin osuneen maaliinsa. Niin tai näin, parodiaversio kuvaa jonkun henkilön tai jonkin kansanosan mielikuvaa Helsingin Sanomista eli on eräänlainen huumorin muotoon puettu mainemanifestaatio. Siksi verkossa levivät parodiasisällöt tarjoavatkin yrityksille tilaisuuksia miettiä, mistä parodiasivuston vihjaamat mielikuvat ovat peräisin ja voisiko virheellisiä mielikuvia jotenkin korjata.

February 22, 2011

JSN antaa mainenootteja

by salla

MTV3 sai juuri Julkisen sanan neuvostolta huomautuksen puuttuneista lähdetiedoista. Uutinen Kari Tapion kuolemasta julkaistiin elun perin 7. joulukuuta 2010. Uutisessa kuvailtiin Kari Tapion uraa ja tuotantoa  muutamalla kappaleella, jotka olivat identtiset Wikipedian vastaavan sivun kanssa. Wikipedian lainaaminen sinänsä on täysin sallittua, kuten JSN ja MTV3 itsekin myöhemmin muistuttavat, mutta alkuperäinen lähde tulisi aina merkitä.

Miten reagoivat verkkolukijat? Tietysti levittivät MTV3:n erhettä eteenpäin heti, kun joku virheen huomasi. Seuraavana päivänä verkossa pyöri laajalti kuva, jossa oli rinnakkain ruutukaappaukset MTV3:n jutusta ja Wikipedian artikkelista jutun julkaisuhetkellä, ja aihetta puitiin keskustelupalstoilla.

Kilpailevien mediatalojen vuoro mehustella on perinteisesti nyt, kun JSN:n virallinen lausunto on annettu. Uutinen huomautuksesta näkyi ainakin STT:llä, Helsingin Sanomissa, Nelosella ja Aamulehdessä. Samalla tapaus nousi uudestaan verkkojulkisuuteen myös “nettiväen” keskuudessa muun muassa lehtien uutiskommenteissa.

MTV3:n maine tuskin kokee tästä yhdestä tapauksesta kovinkaan suurta kolausta, sillä nettimeemit ja kohut unohtuvat nopeasti. Mediatalon maineen yleisen pohdinnan kannalta tapaus on silti osuva, sillä kielteinen julkisuus on tässä selkeästi seurausta meditalon omista teoista, tarkalleen ottaen toimintavirheestä. Maine pohjaa aina organisaatioihin todelliseen olemukseen ja todellisiin tekoisin (toki toisinaan myös virheellisiin huhuihin ja olettamuksiin), ja eroaa siten esimerkiksi mediatalon brändistä, jota voidaan tietoisesti rakentaa.

Mediatalon tekoihin pohjautuvalla maineella on myös konkreettinen suodattaja, sillä JSN:n päätösluettelo tarjoaa varsin selkeitä lausuntoja mediayhtiön toimintaan liittyvistä mainekolhuista. Toki yleisöjen mielikuvista JSN:n arkistot eivät meille kerro, mutta päätöksien uutisointi ja niiden herättämät keskustelut vaikuttavat mediataloista syntyviin mielikuviin.

February 8, 2011

Mitä on mediatalon maine?

by salla

Tutkimuksemme taustahypoteesi on, että mediakulutukseen liittyvillä emotionaalisilla kokemuksilla ja niiden tuottamilla reaktioilla on merkittävä vaikutus yleisöjen halukkuuteen käyttää tietyn mediatalon palveluita. Aiemmassa tutkimusprojektissa olemme selvittäneet yritysmaineen ja emootioiden yhteyttä perustutkimuksella tasolla. Odotamme vielä mittauksien varsinaisia tuloksia, mutta esimerkiksi aivojen magneettikuvauksiin perustuvissa tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia brändien herättämistä neurologisista vasteista (ks. Schaefer 2009, Schaefer & Rotte 2010). Uskomme, että – yksinkertaistetusti – hyvämainen mediayritys herättää brändinsä kautta hyviä tunnekokemuksia, ja nämä kokemukset saavat lukijan palaamaan lehden äärelle yhä uudelleen.

Mediayrityksien mainetta koskevaa tutkimusta ei juuri ole tehty. Siksi olemme samalla myös mainetutkimuksen kannalta uuden avauksen edessä: mitä erityispiirteitä on mediatalon maineella verrattuna muihin yrityksiin? Suomessa maineen mittaukseen on käytetty eniten Jouni Heinosen ja Pekka Aulan (2002) kehittämää RepMap-mittaria, joka tarkastelee yritysmainetta kuuden eri ulottuvuuden kautta: Yrityskulttuuri ja johtaminen, menestyminen, julkinen kuva, tuotteet ja palvelut, muutos- ja kehityskyky sekä yhteiskuntavastuu. Media2-hankkeen aikana aiomme myös arvioida, onko mittaria syytä muokata tai täydentää joltakin osin, kun puhumme mediayrityksen maineesta.

Mediakulutus näyttelee merkittävää osaa suomalaisten arjessa. Siksi on syytä olettaa, että ainakin RepMap-mittarin dimensio “Tuotteet ja palvelut” on sovellettavissa myös mediayrityksiin. Alakohdat laatu, hyödyllisyys, hinnan suhde laatuun sekä toimitus- ja palveluvarmuus ovat attribuutteja, jotka istuvat selvästi myös mediapalvelun arviointiin. Toki on syytä muistaa, että käytännössä näiden kriteerien sisältö ja toteutuminen riippuu pitkälti arvioijasta itsestään. Esimerkiksi laatujournalismille löytyy varmasti niin monta määritelmää kuin lukijaakin, eikä kriteerejä pysty aina aukottomasti järkisyillä perustelemaan.

Juuri rationaalisen järkeilyn ohi nousevien tunnereaktioiden selittäminen onkin hankalampaa. Miksi esimerkiksi vaikuttaisi edelleen siltä, että paperilehteä arvostetaan verkkolehteä enemmän, tai sitä pidetään luotettavampana? Miksi tabloid-koossa julkaistavaan lehteen liitetään tietynlaisia mielikuvia? Suomessa Alma Median Pohjois-Suomen lehdet vaihtoivat tammikuussa 2011 formaattinsa broadsheetista tabloidiin, mutta etelän media pitää broadsheet-formaatista kiinni uskottavuuteen ja toisaalta mainostajien maksuhalukkuuteen vedoten (ks. HS Digilehti 15.11.2011). Entä miten verkkoympäristössä määritellään “broadsheet” ja “tabloid” mielikuvien ja toisaalta teknisten elementtien tasolla?

Tämän kaltaisia kysymyksiä aiomme selvittää paitsi laadullisesti kysymällä median kuluttajilta, myös mediasisältöjen aiheuttamia psykofysiologisia reaktioita mittaamalla.

– –

Aula, P. & Heinonen, J. (2002): Maine. Menestystekijä. WSOY, Helsinki.

Schaefer, M. (2009). Neuroeconomics: in search of the neural representation of brands. Progress in Brain Research, 178, 241-252.

Schaefer, M., & Rotte, M. (2010). Combining a semantic differential with fMRI to investigate brands as cultural symbols. Social Cognitive and Affective Neuroscience. Volume 5 Issue 1.

%d bloggers like this: